Niin tiedän minäkin. Viime yö oli sellainen, ja kun kello sitten soi, olin ihan varma, että olin vain nukahtanut hetkeksi.
Mutta niin vain puoli kahdeksalta starttasin autoni kohti koulua. Muistin, että oli Aleksis Kiven päivä, ja koska en ollut vetänyt lippua tankoon aamupimeän vuoksi, päätin juhlistaa Kiven päivää laulamalla itsekseni autossa Timon laulua oravasta. Pidän siitä kovasti.
Ja niinhän siinä kävi, kuten käy joka kerta, kun laulan Kiven tekstiä, etten päässyt laulun loppuun liikuttumatta. Kuka muu osaa maalata eteemme yhtä kauniisti suomalaista metsämaisemaa parhaimmillaan, kenen muun sanat kumpuavat niin suurta rakkautta suomalaista luontoa kohtaan kuin juuri Kiven? Kohdassa "Mikä elo onnellinen keinuvassa kehtolinnass', siellä kiikkuu oravainen armaan kuusenäidin rinnass' ", ääneni särkyi ja mietin, miten selitän poliisille, jos nyt ajan edellä olevan auton puskuriin, etten nähnyt eteeni kunnolla, kun Aleksis Kiven runous on niin kaunista?
Pääsin kouluun onnellisesti. Onneksi ensimmäinen tunti oli juuri kuutosysien elämänkatsomustietoa. Sain jatkaa Aleksis Kiven persoonan pohtimista heidän kanssaan; fiksujen, ajattelevien nuorten.
Kuinka moni menneisyyden suurista, väärinymmärretyistä ja vasta kuolemansa jälkeen kunniaan nostetuista taiteilijoista olisi nykyisin erityisen tuen piirissä keskitetyn palvelun koulussa? Mozart, Van Gogh, Kivi...on surullista ajatella, että heidän elinaikanaan he eivät saaneet sitä arvostusta mikä heille olisi kuulunut, vaan heitä pidettiin hulluina ja outoina. Nykyisin heidän vahvuuksiaan osattaisiin tukea eri tavalla. Mozart saisi monta eri diagnoosia: ADHD:n ja Touretten syndrooman ainakin.
Meidänkin koulussa on monta lahjakasta lasta ja nuorta, jotka toivottavasti löytävät kanssamme oman palavan soihtunsa, jota kantaen pärjäävät elämässä, vaikka haasteitakin olisi.
Lokakuun ruskapäivä oli henkeäsalpaavan kaunis. On hienoa olla opettajana ja saada jakaa ruskan värit oppilaiden kanssa.
Tiedätkö muuten sen tunteen, kun yhtäkkiä huomaa valtavan edistysaskeleen jossain sellaisessa ihmisessä, jota seurailee päivittäin? Tunne on haltioitumisen ja höpertymisen välimaastoa. Tämän päivän jälkeen minäkin taas tiedän sen, ja se tunne hämmästyttää joka kerran jälkeen! Pienten kanssa tapahtui ihmeaskelia, ja tuntui, kuin opettaja olisi saanut ison lahjan!
Oppilaiden edistysaskeleet saattavat näyttää mitättömiltä muille, mutta pienet asiat ovat meidän koulussa valtavan arvostettuja. Pienet asiat, jotka avaavat solmuja ja tuovat uusia polkuja, joita pitkin lapsi ja nuori pääsee tutustumaan tuntemattomiin maisemiin turvallisessa seurassa.
Tulin kotiin ja vedin lipun salkoon Aleksis Kiven päivän kunniaksi. Rakastan Kiven tekstiä, ja olisin halunnut sanoa sen hänelle. Koska se on liian myöhäistä, nostin lipun myös kaikille niille lahjakkaille lapsille ja nuorille, jotka eivät saa arvostusta tällä hetkellä, mutta joiden sisäinen tuli palaa niin, että he haluavat jatkaa kutsumustaan kritiikistä huolimatta. Ja kaikille niille urheille lapsille ja nuorille, jotka kamppailevat erityisten haasteiden kanssa. Toivon, että heidän haasteensa eivät nouse heidän määrittäjikseen, vaan pikemminkin ne lahjat, joita heille on annettu. Että heidät muistetaan lahjoista eikä rajoitteista.
Luulin yöllä, etten ollut suunnitellut tätä päivää tarpeeksi hyvin. Tämän päivän sanoma halusi kuitenkin päästä esiin, ja niin siinä kävi. Tämä päivä oli siis kerrassaan loistava päivä.
