Nainen ja Rotta

Nainen huomasi ikkunastaan liikettä. Puunjuuren kolossa jokin näytti erilaiselta kuin yleensä. Hiukan suurempi kuin metsähiiren naama, hiukan vinommat silmät, hiukan tummempi väritys. Olento viipyi juurten alla olevan kolon suulla vähän aikaa, sitten katosi. Palasi taas.

-         Mikä se on? Ei kai se voi olla rotta, ei niitä täällä ole koskaan näkynyt. Ehkä metsämyyrä, arveli nainen.

-         Jos se tulee kokonaan ulos kolosta, silloin pystyn määrittämään lajin. Pää on kyllä aika kaunis kuitenkin.

Olento tuli kokonaan ulos.

-Voi  kamala, on se sittenkin rotta! Hännästä tunnistan, ja se on niin isokin, että pakko sen on rotta olla! Mitä se täällä tekee? Mitä se täältä hakee? 

Äkkiä kaikki näytti erilaiselta. Tuttu ympäristö, metsä, kadut, kotipihakin. Pelko siitä, että rotta asettuu taloksi lähettyville, oli niin voimakas, että väritti kaiken harmaaksi. Rotanharmaaksi.

Sinä iltana uni ei ollut tullakseen. Nainen makasi valveilla ja kuunteli, kuuluuko jostain rouskutusta. Kuuluuko kynsien rapinaa, rotan pelottavan helisevää ääntelyä? Ei kuulunut, mutta mahdollisuus oli läsnä. Mahdollisuus levitti pelon harmaan viitan jopa sisälle taloon, kotiin, joka oli ollut naiselle turvallisin paikka maailmassa.

Seuraavana päivänä nainen kurkisteli puunjuurien alle ikkunastaan. Mitään liikettä ei näkynyt.

Nainen lähti helpottuneena kauppaan. Maailma alkoi saada kirkkaat värinsä takaisin.

Kun hän saapui kotipihaan, hän näki rotan kasvot kolossa jo kaukaa. Rotta katsoi häntä suoraan, räpäytti vinoja silmiään ja sanoi: ” Hei, asutko sinä siis täällä?  Mietinkin minkä näköinen ihminen täällä on.”

-Älä puhu minulle, en halua sinuun minkäänlaista suhdetta! Haluan vihata ja pelätä sinua, sillä minun täytyy heti hankkiutua sinusta eroon.

Rotta katsoi naista uteliaasti. Sen ystävällinen ilme koveni vähän. ”Mieti mitä sanot”, se sanoi, ja katosi koloon.

Nainen oli jo saanut haavan sydämeensä. Haavasta tihkui ajatuksia, kuten "Ei ole rotan vika, että se on sellainen kuin on" , ja " Ei rotta ollutkaan niin pelottava, kun sitä katsoi lähempää". Rotta oli puhunut hänelle, ja hän oli vastannut. 

Nainen ryhdistäytyi ja pakottautui puhumaan itselleen järkeä niin kuin järki yleensä ymmärretään. Rotta oli tuholainen, se levitti tauteja ja sen asettuminen taloksi aiheuttaisi sekä naiselle että koko naapurustolle varmasti paljon harmia. Rotasta on päästävä eroon mahdollisimman nopeasti.

Nainen ajoi lähimpään rautakauppaan ostamaan rotanloukun. Hän viritti sen samana iltana kolon läheisyyteen.

-         Anna anteeksi, hän kuiskasi ja meni sisään hiukan rauhallisempana mutta sydän lepattaen.

Aamulla oli kova pakkanen ja loukku oli koskematon. Nainen oli helpottunut ja pelokas. Hän otti ison saavillisen kylmää vettä ja paiskasi sen sisään puunjuuren koloon samalla anteeksipyyntöjä sopertaen..

Kolosta ei rynnännyt ketään. Helpotuksen tunne oli niin vahva, ettei nainen edes huomannut, miten paljon itse paleli.

Sinä iltana nainen kävi huolellisesti läpi pihan, puutarhan, lähiseudun, kadun ja ulkoportaan, ja tarkisti, ettei lähistöllä ollut kerrassaan mitään ruoaksi kelpaavaa. Hän kasasi lunta kolon suulle nähdäkseen, käyttikö kukaan sitä enää, vai joko rotta oli jatkanut matkaansa.

Sinä yönä rotta ilmestyi naisen uneen. Se katsoi naista viileän ystävällisesti ja sanoi: ”Mikään ei ole enää samoin kuin ennen, kun olet tavannut minut, sillä minulla on sinulle tärkeä viesti.  

 

En ole vain rotta. Olen Pelko. Tai Viha. Tai Kohtaamaton. Outo. Tuntematon. Minulla on monta nimeä. 

Löin kuitenkin haavan sydämeesi yhdellä katseella, muutamalla sanalla. Miten paljon yksi kohtaaminen merkitsee? Miten paljon voi yksi kohtaaminen muuttaa asennettasi kaikkeen, jos annat sen tapahtua? Haavasta tulvii empatiaa ja ymmärtämystä. Äkkiä pelko vähenee ja on vaikea vihata.

Kun olin vielä kolossa etkä nähnyt minua kokonaan, pidit minua tuttuna lajina,  metsämyyränä, ja näytin viehättävältä. Kun pelästyit minua, muutuin yhtäkkiä rumaksi ja kammottavaksi. Kun sitten puhuin sinulle, aloit huomata kasvoissani pieniä yksityiskohtia: silmäripseni näyttivätkin aika lempeiltä, ja äkkiä viiksiini tuli uusi ilme. Minua oli vaikeampi pelätä, koska rotan sijasta minusta oli tullut Rotta. Joku. Hiukan Tutumpi.

Jos siis päätät loukuttaa tai muuten tuhota minut, liityn Suureen Energiavirtaan kuten miljoonat ja miljoonat ennen minua. Työni luonasi on saatettu päätökseen.  Toivon sinun pohtivan viestiäni ja kantavan sitä eteenpäin.

 Ehkä päätän itse lähteä johonkin toiseen paikkaan, jossa ruokaa on helpommin saatavana. Silloin sinä voit huokaista helpotuksesta, sillä vältyt ikävästä tehtävästä nyt, kun olen jo avannut sydäntäsi ja se on hivenen pehmeämpi ja ymmärtävämpi.

 Tulin luoksesi edustamaan tuntematonta,  jota sinä pelkäät ja sen takia vastustat, vihaatkin. Valitsin rotan hahmon, koska se toimii sinulle. Jollekin toiselle olisin käärme, jollekin maahanmuuttaja tai erilainen ideologia kuin omasi. Pelkoja on lukemattomia, jokaiselle omansa.

Oikeiden rottien valtavien laumojen kanssa ihmisten täytyy taistella elinpiiristä. Täytyykö kaikkien pelonaiheiden kanssa? Vai olisiko muita vaihtoehtoehtoja? Kohtaaminen?”

Nainen meni aamulla tarkistamaan loukun. Se oli koskematon, eikä kukaan ollut kaivanut koloa auki lumen alta.

Mutta pimeältä pakkastaivaalta putosi hitaasti valkea höyhen naisen olkapäälle.